Eurooppa järkkyy ja Suomi osana Eurooppaa tärisee mukana. Käynnissä on taloudellinen ja poliittinen maanjäristys. Suomalaiset ovat aivan syystäkin huolissaan tulevaisuudestaan.

Ministerit, kuten Lenita Toivakka ja Antti Rinne rauhoittelivat kansalaisia sanoen ensin että Ukrainan kriisillä ei ole välitöntä vaikutusta Suomen talouteen, ja että budjettia laatiessa ei tarvitse asiasta huolehtia.

Venäjän vastapakkoteiden astuttua voimaan rauhoiteltiin huolestuneita suomalaisia sanoen, että pakotteet koskettavat vain marginaalista ryhmää kansalaisia. Ihmettelenkin, mistähän asti vain marginaalinen ryhmä suomalaisia on käynyt ruokakaupassa tai syönyt kotimaista ruokaa?

Olemme saaneet jo lukea lehdistä mitä pitkittynyt kriisi tulee tarkoittamaan Suomen maataloudelle ja ennen kaikkea maidontuottajille.  Etulinjassa tulee seisomaan suuret investoinnit tehnyt yrittäjä- viljelijä, jolle jopa 10 % leikkaus maidon tuottajahintaan saattaa olla se viimeinen niitti. Edessä voi olla jopa konkurssi.

Useat tilat saattavat jäädä ilman jatkajaa, koska sukupolvenvaihdoksien lukumäärät tulevat todennäköisesti vähenemään alan kannattavuuden laskiessa.

Tilamäärien tipahtaessa suomalaisen ruuan tuottajien määrä laskee ja pitkällä aikajänteellä saatamme joutua tottumaan syömään ulkomailla tuotettua ruokaa.

On sanottu, että yhteisessä Euroopassa me kaikki jäsenmaat istumme samassa veneessä, olipahan myrsky tai tyyni. Kriisimaiden tukemista on perusteltu yhteisellä vakaudella ja sanottu, että yksittäisillä mailla ei ole oikeus sooloilla. Pankkikriisien kulut ovat olleet yhteisiä, miksei siis myös pakotteiden aiheuttamat kohtuuttomat kustannukset.

Onko siis oikein jos muutamat jäsenmaat joutuvat nyt kärsimään pakotteiden seurauksista yksin?

On kiistaton tosiasia, että Venäjän merkitys Itä-Suomelle on erittäin suuri. Pitkittyneen kriisin vaikutukset tulevat säteilemään lähes kaikille elinkeinotoiminnan aloille. Jo nyt on nähtävissä, että jo päätösasteella olleita venäläisinvestointeja Suomeen on keskeytetty ja matkailuvirrat ovat kääntyneet laskuun.

Voidaan vain toivoa, että pakotteet eivät tule vaikuttamaan metalliteollisuuden vientiin aiheuttaen uutta lomautusten aaltoa.

Suomen hallituksen on nyt tehtävä ryhtiliike, ja huolehdittava siitä että Suomi saa kompensaation pakotteiden aiheuttamille tuhoille. Olemassa olevia EU:n kehittämistyökaluja on useita. Maataloustukileikkaukset pitäisi perua, EU- aluetukien tasoa pitäisi nostaa Itä-ja Pohjois Suomessa  ja rakennemuutostuet tulisi pystyä ottamaan käyttöön myös tässä tilanteessa.

Olisikohan nyt myös aika vetäistä pää pois pensaasta, ja huomioida kriisin vaikutukset realistisesti myös valtion budjetin laadinnassa. Kyllä suomalaiset kestävät myös totuuden.